Metsästys

Siinä missä ennen metsästettiin lihan ja turkiksen vuoksi, tapetaan eläimiä nykyään harrastuksena urheilun ja viihteen vuoksi. Luonnossa liikkumisen ei tarvitsisi kuitenkaan yhdistyä kivuliaalla ja stressaavalla tavalla tappamiseen.

Metsästys stressaa eläimiä

Hirvieläinten ajo aiheuttaa niille erittäin voimakasta stressiä ja fyysistä kipua. Hirven elimistöön kertyy metsästyksen yhteydessä runsaasti maitohappoa ja lihakset voivat jopa repeytyä. Myös psyykkisen tuskan määrä on huomattava. Metsästys kestää tavanomaisesti kauan, jopa useita tunteja. Lauhkean vyöhykkeen hirvieläimet eivät ole evoluutionsa kuluessa sopeutuneet tällaiseen pitkäkestoiseen takaa-ajoon. Arviolta 5–10 % metsästettävistä hirvistä haavoittuu metsästyksen yhteydessä – Suomessa tämä tarkoittaa tuhansia hirviä vuosittain. Vasat saatetaan ampua emänsä nähden. Kuolema ei ole koskaan pelkkä kuolema, vaan siihen liittyy muidenkin eläinten suru.

Hylkeitä voi ampua suoraan veteen, jolloin eläin helposti haavoittuu eikä kuole samantien. Haavoittuminen voi johtaa monta päivää kestävään kitumiseen ja lopulta kuolemaan tai tehdä hylkeen loppuelämästä kivuliasta.

Ansojen ongelmat

Suomessa on sallittua käyttää niin sanottuja heti tappavia rautoja. Nimestään huolimatta raudat eivät käytännössä lopeta elämää varmasti kertaiskulla eivätkä ne laukea vain kohde-eläimille. Etenkin suurikokoisemmat eläimet voivat jäädä kitumaan päiviksi, minkä lisäksi rautoihin voi jäädä kiinni myös rauhoitettuja eläimiä.

Metsästämiseen käytetään myös erilaisia loukuttavia ansoja, jolloin eläimet jäävät ansan sisälle jumiin ja saattavat esimerkiksi nääntyä nälkään. Kettuja saatetaan metsästää myös jalkanarulla, joka on eläimen kannalta sekä fyysisesti että henkisesti erittäin kivulias ja stressaava pyyntimenetelmä.

Suomessa linnuista riekkoa ja kiirunaa saa ansapyytää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa alueella vakinaisesti asuvien toimesta. Tässä niin sanotussa rihmapyynnissä lintu kuristuu hengiltä. Pyyntitapaa väitetään nopeaksi, mutta on myös mahdollista, että lintu ei kuristu silmuun nopeasti vaan jää kitumaan löysään hirteen.

Ruosteinen tappoansa, jossa on karvatuppoja, ja sen vieressä on pienen näätäeläimen kallo, luita ja maatunutta turkkia.
Ansa, jossa pienen näätäeläimen maatuvia jäänteitä riekonmetsästysalueella Pohjois-Englannissa 2018. Kuva: Craig Redmond / We Animals

Luonnon tasapaino kärsii

Ekosysteemit voivat kärsiä ja luonnon monimuotoisuus vähenee, jos laji häviää tai sen määrä merkittävästi vähenee. Siinä missä sudet ja muut petoeläimet saavat yleensä saaliikseen sairaita ja heikkoja yksilöitä, saattavat metsästäjät ampua komeimman sarvipäisen hirven tai urosmetson. Tämä on saanut aikaan sen, että esimerkiksi hirven sukupuolijakauma on kieroutunut: kahta aikuista naarasta kohden on vain yksi uros. Jos kaadettu hirvieläin on sairas tai vahingoittunut niin, että lihasta yli puolet on ihmisravinnoksi kelpaamatonta, saa poliisi myöntää uuden kaatoluvan.

Haaskaa, eli luontoon jätettävää eläimen raatoa ja ruhon osia, hyödynnetään Suomessa erityisesti pienpetojen, kuten supikoiran ja ketun, pyynnissä. Käytännössä metsästettävä eläin houkutellaan haaskan avulla näkösälle, jotta metsästäjä voi ampua sen. Haaskanpitoon liittyy monenlaisia ongelmia – haaskankäyttö voi muuttaa luonnonvaraisten eläinten käyttäytymistä, minkä lisäksi haaskankäyttöön liittyy eläintautiriskejä.

Haaskoilla käyvät eläimet saattavat tottua ihmisen hajuun, mikä voi johtaa siihen, että pahimmillaan eläimet yhdistävät ihmisen hajun ravinnon saantiin ja alkavat etsimään aktiivisemmin ravintoa ihmisasutuksen lähettyviltä, minkä myötä konfliktit ihmisten ja petojen välillä voivat lisääntyä. Lisääntyvillä konflikteilla tai niiden uhalla on vaadittu ja myös myönnetty poikkeuslupia petoeläinten tappamiseen. On ollut jopa viitteitä siitä, että haaskoja oltaisiin hyödynnetty tarkoitushakuisesti erityisesti susien houkutteluun ja totuttamiseen asuinalueiden läheisyyteen.

Suomeen on vuosien saatossa tuotu luonnonvaraisia eläinlajeja ihmisten hyödykkeeksi. Yksi näistä on valkohäntäkauris, joita tuotiin Suomeen ensi kertaa 1930-luvulla riistaeläimeksi. Sittemmin lajin kanta on kasvanut merkittävästi ja esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt, että laji tulisi lisätä haitallisten vieraslajien listalle vuoteen 2030 mennessä. Valkohäntäkauriit syövät uhanalaisten perhosten tärkeitä ravintokasveja. Kauriiden lisääntynyt kanta on yhdistetty myös puutiaisten määrän kasvuun.

Metsästäjät ruokkivat kauriita vuoden ympäri, mikä on johtanut valkohäntäkauriiden ohella metsäkauriin kannan merkittävään kasvuun. Metsästäjät vastustavat valkohäntäkauriiden luokittelua haitalliseksi vieraslajiksi, sillä he kuvailevat lajia Suomen ”toiseksi tärkeimmäksi riistalajiksi”.

Suomessa etenkin ilvekset muiden petojen ohella saalistavat niin valkohäntä- kuin metsäkauriita. Metsästäjäliitto lobbaa aktiivisesti myös ilvesten metsästyksen puolesta, vaikka Ilves on Suomessa rauhoitettu eläin ja EU:n luontodirektiivissä myös tiukasti suojeltu.

Kaakkois-Suomeen vuonna 2026 levinneen afrikkalaisen sikaruton on arveltu saaneen jalansijaa siksi, että samalta alueelta oli alkuvuodesta hävitetty ainakin 7 sutta. Suomessa villisikakantoja sääntelee käytännössä vain susi, joskin myös ilvekset, karhut sekä ketut saattavat saalistaa pieniä tai heikkoja villisikoja. Kannanhoidolliseksi nimitetty metsästys voi järkyttää luonnon tasapainoa tavoilla, jotka muodostavat vakavia tautiriskejä myös ihmisille.

Koirien metsästyskäyttö

Suomessa koiria käytetään muun muassa lintujen, karhujen, ilveksien, villisikojen, hirvien, susien, kettujen ja supikoirien metsästyksessä.

Metsästäjät korostavat usein sitä, että koira on heille tärkeä ja rakas kumppani. Monet metsästyskoirat kuitenkin hakevat, jäljittävät ja ajavat oma-aloitteisesti eläimiä, ilman ihmisen välitöntä läheisyyttä tai tukea – metsästäjä saattaa seurata koiran sijaintia tutkapannan avulla omalla kännykällään hyvinkin kaukaa. Koiria päästetään vapaaksi ”ajamaan” myös silloin kun tarkoituksena ei ole metsästää, esimerkiksi koiran kunnon ylläpitämiseksi. Yksin metsässä ja teillä kulkevat koirat ovat vaarassa loukkaantua maastossa vakavasti tai jäädä auton alle. Koira on myös suuressa vaarassa, kun se lasketaan yksinään susireviirille, jossa sudet ymmärrettävästi puolustavat omaa laumaansa.

Metsästäjäliitto ja muut toimijat ovat yrittäneet vaikuttaa asenteisiin jakamalla kuvia susien raatelemaksi väitetyistä koirista ja korostamalla petovahinkojen merkitystä metsästyskoirien kuolemissa. Tilastojen valossa petovahingot ovat marginaalisessa roolissa metsästyskoirien kuolinsyissä – todennäköisemmin metsästyskoira kuolee metsästyksen yhteydessä tai metsästäjän päätöksestä. Vain 0,1 prosenttia metsästyskoirien kuolemista johtuu suurpedoista – sen sijaan jopa 12,5 prosenttia kuolemista johtuu liikenteestä.

Mikäli metsästyskoirat olisivat metsästäjille rakkaita perheenjäseniä, ei pelkkä metsästykseen soveltumattomuus riittäisi syyksi tappaa koira. Monet metsästyskoirat elävät vuoden ympäri verrattain pienissä ulkoaitauksissa ja ainoa niille tarjottu virike on metsästys tai maastoon irrallaan juoksemaan pääseminen.

Vuonna 2023 julkaisimme salakuvattua materiaalia luolakoirakokeista. Materiaali havainnollista, miten luolakoirien taipumuskokeet ovat käytännössä järjestettyjä eläintappeluita, ja niissä kärsivät niin koirat kuin ketutkin.

Luolametsästyksessä metsästäjä lähettää terrierin tai mäyräkoiran maan alle luonnonvaraisten eläinten – kuten kettujen, mäyrien tai supikoirien – pesäluoliin. Koiran tarkoitus on ajaa luolassa oleva eläin ulos metsästäjän ammuttavaksi tai painostaa eläintä niin pitkään, että metsästäjä saa kaivettua luolan auki. Niin koirille kuin saaliseläimille nämä tilanteet merkitsevät pitkäkestoista kauhua, kipua ja kärsimystä. Käytännössä luolametsästyksessä ei voida myöskään tietää, mikä eläin tai kuinka monta eläintä, yksittäisessä luolassa on.

Luolakoirakokeissa koiran tulee uhata ja painostaa kettua 20 minuuttia tai käydä ketun kimppuun ja purra sitä pitkään. Kettu tulee sääntöjen mukaan vaihtaa kolmen koiran jälkeen. Yksi kettu saattaa siis joutua pelottelun ja väkivallan kohteeksi tunnin ajan kerrallaan. Kokeissa käytetyt ketut voivat elää ahtaissa ja verkkopohjaisissa häkeissä vuosia, päästäkseen niistä ulos ainoastaan stressaavia ja kivuliaita kokeita varten.

Petoviha ja salametsästys Suomessa

Myös Suomessa tapahtuu salametsästystä. Suomen historian toistaiseksi laajin paljastunut metsästysrikoskokonaisuus ajoittuu vuosille 2019–2023. Tapauksessa epäiltiin 34 ihmistä rikoksesta ja 26 ihmistä sai syytteitä muun muassa susien, hirvien, ilvesten, ahman ja rauhoitettujen lintujen, kuten joutsenen, haukkojen, korppien, kaulushaikaroiden ja valkoposkihanhien, luvattomasta tappamisesta. Poliisin mukaan teoista tiesi epäiltyjä laajempi joukko ihmisiä. Tähän joukkoon kuului kokeneita metsästäjiä useista eri metsästysseuroista, myös riistakeskuksen hyväksymiä petoyhdyshenkilöitä.

Itä-Suomen poliisin tilaaman, vuonna 2025 julkaistun selvityksen perusteella erävalvonta ei ole Suomessa riittävällä tasolla. Selvityksen perusteella Suomessa salametsästetään vuosittain kymmenittäin susia eikä kukaan saa tekijöitä kiinni. Selvitykseen haastatellut viranomaiset pitivät yhtenä suurena ongelmana esimerkiksi sitä, että tieto ennalta suunnitelluista valvontaoperaatioista saattaa vuotaa salametsästäjille, jotka osaavat näin varautua operaatioihin ennalta. Salametsästys on erityisen yleistä Itä-Suomessa.

Metsästyskulttuurin ongelmat ja metsästäjien valta

Metsästäjillä on merkittävää valtaa metsästystä koskevissa pyyntiluvissa sekä metsästyssäädöksissä ja metsästäjien etujärjestöt lobbaavat aktiivisesti päättäjiä. Esimerkiksi vuoden 2025 loppuun kiirehditty metsästyslain muutos ja suden metsästyksen salliminen olivat seurausta voimakkaasta lobbauksesta. Käytännössä Metsästäjäliitto sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö ohjeistivat maa- ja metsätalousministeriötä lainsäädännön sisällöissä ja ohjeistivat Suomea toimimaan tavalla, joka on ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Muita järjestöjä, kuten luonnonsuojelujärjestöjä, ei kuultu valmisteluprosessissa.

Metsästäjien vaikutusvallasta kertoo sekin, että heidän mielipidevaikuttamiseen tähtäävä terminologiansa – kuten ”kannanhoito” metsästyksen muotona – on löytänyt tiensä myös neutraaleina pidettyihin mediajulkaisuihin. Luonnon hyvinvointi ei edellytä ihmisen puuttumista, ellei ihminen ensin järkytä tuota tasapainoa itse.

Vaikka metsästäjät perustelevat tappamista ”kannanhoitona” tai muulla jalolta kuulostavalla argumentilla, on selvää, että osa harjoittaa lajia tappamisen tähden. Metsästäjät arvottavat eri eläinlajeja tappamisen vaikeuden perusteella tai pyrkivät tavoitteellisesti metsästämään yhä uusia lajeja. Esimerkiksi ilvesten metsästäminen on usein trofee-tyyppistä metsästystä. Metsästäjä siis haluaa ilveksen kallon tai turkin roikkumaan seinälleen tai täytättää surmaamansa eläimen statussymboliksi.

Vaikka metsästystä ohjaavat erilaiset lait, säännöt ja ohjeistukset, näitä laiminlyödään tai ylenkatsotaan. Vaikka riistakeskuksen eettinen ohjeistus kehottaa lopettamaan vesilintujen metsästyksen ennen pimeää, moni metsästäjä jättää ohjeistuksen huomiotta. Hämärässä lajin tunnistus on vaikeaa ja eläimen haavoittuminen todennäköistä.

2020-luvulla on tullut ilmi useita tilanteita, joissa metsästäjät ovat toimineet harkitsemattomasti ja tuottaneet vaaraa paitsi itselleen, myös sivullisille. Esimerkiksi vuonna 2020 lintumetsällä ollut kokenut metsästäjä ampui kuolettavasti pyöräilijää Urho Kekkosen kansallispuistossa. Metsästäjiä on myös toistuvasti jäänyt kiinni metsästyssääntöjen rikkomisesta – he ovat esimerkiksi ampuneet tiellä ollessaan tai moottorikulkuneuvon välittömässä läheisyydessä.

He, jotka haluavat mennä luontoon nauttimaan luonnosta tai esimerkiksi marjastaa tai sienestää, joutuvat monesti tekemään sen metsästäjien ehdoilla. Osa metsästyskausista alkaa jo elokuussa ja osa jatkuu maaliskuun loppuun. Tänä aikana luonnossa liikkuva voi joutua jännittämään ja varomaan harhaluoteja tai metsästäjiä pakenevia eläimiä. Lisäksi metsästäjät saattavat kulkea asutuksen läheisyydessä ja metsästyskoirat saavat lain mukaan olla toisen henkilön pihapiirissä häiriöttä jopa 30 minuuttia.

Metsästys ei ole ratkaisu kestävään ruoantuotantoon

Metsästys ei voi ruokkia kasvavaa väestöä, mutta kasvipohjainen ruoka tarjoaa vaihtoehdon, joka ei vaadi eläinten tappamista.

Vegaanihaasteessa saat sähköpostiisi päivittäin herkullisia reseptejä, käytännön vinkkejä ja inspiraatiota. Voit osallistua joko täysin vegaanisesti tai lisäämällä kasvisruoan osuutta arjessasi.

Right Menu Icon
Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu